Nyt sitten menin leikkaamaan Mustin (steriloimaan)... Pitkään harkitsin olisinko odotellut vielä seuraavan juoksun yli, mutta sitten ajattelin että samapa tuo nyt on, nyt oli sopiva aika parannella ja sit seuraava juoksu ei tuu sotkemaan talven hallitreenejä. Töissäkin sattui olemaan rauhallinen päivä viime viikon tiistaina, joten mikäs siinä. Oon aina tiennyt, etten itse ala pentuja teettämään, vaikka olisi kuinka hieno koira, ei oo mun hermoille sopivaa puuhaa tuo kasvattaminen... Mustilla onneks on noita siskoksia 7 kpl, joten muut saa sitten jatkaa sukua jos siihen on aineksia :) Juoksut sotkee jonkin verran treenejä ja sit aina se "valeraskausaika" juoksun jälkeen on rasittava. En tiedä nyt teinkö "oikean päätöksen", mutta nyt ei auta enää ihmetellä ;).

Vähän jännitti leikkaus, joka kuitenkin meni ihan hienosti. Musti -parka oli tietty ekan vuorokauden kipeä, vaikka saikin kaikki maailman kipulääkkeet. Fiksuna koirana makaili lattialla ja písti korvat luimuun ja heilutteli häntää, muttei liikkunut yhtään, kun tiesi että liikkuminen sattuu haavaan. Loppuviikon olikin sitten vaikeuksia pitää neiti aloillaan, niin että ehtii paranemaan. Nyt aletaan olemaan oma rasittava itsensä ja oonkin alkanut aika normaalisti lenkittämään. Nyt sitten jäädään jännittämään tuleeko jotain virtsanpidätysongelmia tai muuttuuko turkki ihan pörröiseksi. (kääk...)

Sairasloman loppuvaiheessa vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin tunnari - ja kaukokäskyprojektin. Tavoite on tehdä nyt muutaman viikon ajan joka päivä lyhyt treeni omalla pihalla ja katsoa pääsiskö vähän eteenpäin. Tunnarin on jo tajunnut aika hyvin, tarvitsee nyt vaan vahvistusta. Ja sit niitä "pidä" harjoituksia uudelleen tunnaripalikan kanssa, miten onkin niin helppoa pyöritellä sitä suussa... Kaukot junnaa edelleen samalla paikalla, onnistuu niin että seison edessä, mut en usko että M tajuaa vielä mitä haetaan ihan tarkalleen. Jatkamme harjoituksia...