Onpahan taas kulunut aikaa siitä kun kävin päivittelemässä. Ollaan siis päästy maaliskuuhun ja mulla alkoi työt tällä viikolla, blääh... Tavallaan on tietty kiva palata töihin ja päästä toteuttamaan kaikkia uusia temppuja mitä oon koulutuksissa tänä vuonna oppinut mutta silti... Kun aurinko paistaa keväthangelle, on vähän semmonen olo, että elämä on ihan mennyt pilalle, kun pitää luurata sisällä päivät. Kun tulee töistä kotiin, niin vastassa onkin sitten 5-vuotias joka hakee huomiota kiukuttelemalla, 1-vuotias joka vaan hakee huomiota ja sit 2 kpl ausseja, jotka tunkee väliin, kiva olla suosittu . Musti on kehittänytkin aikamoisen taitolajin tosta lasten paimentamisesta kropalla työntämällä pois, hauskan näköinen kun kiilautuu väliin ja työntää muksut pois.

Treenejä on jatkettu ja koko alkutalven teemana on ollut uusien juttujen oppiminen ja vanhojen taitojen kadottaminen. Joskus loppuvuodesta aloin olla aika tyytyväinen pisteeseen ja ruudun paikkaan ja aloitin tekemään sekä pistettä että ruutua samoissa harjoituksessa. Seurauksella, että ensin hävisi piste. No, en sitten ottanut painetta vaan otin sen pienen kuurin kohteeksi ja tein vähän aikaa vain kotipihalla lyhyinä helppoina toistoina niin vahvistui. Piste palautui parissa viikossa ja siinä kohdassa sitten hävisi ruudun paikka täysin, tarjottiin taas ihan mitä paikkaa vaan; etureunaa, sivureunaa, merkin takana jne. Blääh. Tämän asian uudelleen löytyminen onkin ollut vaikeamman takana; Töitä on tehty ainakin 3 viikkoa. Tein taas aika paljon pelkkiä helppoja lähetyksiä lelulle, ennenkuin alettiin uudelleen pyytää paikkaa. Nyt torstaina oli ekä "kiva" treeni, jossa pääsääntöisesti meni heti oikeaan paikkaan, Jee!

No joo, jotain kun löytyy, niin jotain pitää myös hukata... Liikkeestä maahanmeno ja seisominen ovat olleet olemassa ihan mukavasti, ja viime viikolla aloitin opettamaan istumista. Seisominen hävisi täysin; Seuraa mukana ja on sen näköinen, ettei ymmärtänyt ollenkaan "stå" käskyä. No, ei auttanut kun palata taas lähtöruutuun; tällä viikolla olen tehnyt lyhyitä treenejä omalla pihalla pelkästää heittämällä lelua käskysanan kanssa yhtäaikaa, eiköhän muisti palaudu pikkuhiljaa

Se on jännä, miten nopeasti sitä unohtaa minkälaista on työskennellä nuoren ja "keskeneräisen" koiran kanssa, kun on kuitenkin niin monta vuotta ollut aika kokenut ja temput omalla tasollaan osaava koira. Tosi tosi kivaa omalla tavallaan, ja nyt on vielä kaikki edessäpäin ja pystyy paljon vaikuttamaan asioihin. Toisaalta on vielä paljon oppimista "uudesta tulokkasta", ei aina vielä osaa lukea kaveria tai tiedä täysin miten reagoi eri tilanteisiin. Jänniä aikoja . Tästä syystä ilmoittauduin huhtikuun lopulla Korrin Juhan viettikoulutukseen ja ihan mielenkiinnolla menen kuuntelemaan. Tokopuolella kun nää viettijutut ei ehkä ole ihan niin pop kun joissain muissa lajeissa, toivottavasti saisi vaikka jotain uutta ajatuksen aihetta. Harmi, ettei Musti mahtunut esimerkkikoiraksi, olis ollut mielenkiintoista. Mulla ei ole niin kovin paljoa kokemusta tällaisen aika rauhallisen, hyvähermoisen ja vahvan koiran kanssa työskentelystä. Moottori on olemassa, mutta ei ole niin jotenkin "ilmiselvä" kun vilkkaamman ja vähän hermostuneen koiran hössöttäessä. Vähän jännää, kun kevät tulee ja ajattelin käydä vähän epävirallisissa tokokisoissa kokeilemassa milten suhtautuu tilanteeseen. Kunhan tämä työ nyt ei ihan sotkisi kaikkia tärkeämpiä juttuja .