Lapset on sairastelleet vuorotellen noin viikon ajan ja viikonloppuna olin itte flunssassa. Koirat on olleet niukalla lenkityksellä ja Musti alkaa olla jo sen oloinen, että vaihtaa maisemaa, jollei palvelu parane. Väliajalla voi pureskella kaiken pahvisen mikä löytyy kierrätyspaperipussista, tyhjät tölkit ja limupullot mitkä löytyy keräyspussista ja jos mamman silmä välttää voi myös maistella vähän lattialle jääneitä leluja (kova koulu lapsille; ei saa jättää leluja lattialle lojumaan). Lisäksi Jukka on kerran antanut Mustin nuolla vauvan puuron jämät kiposta, ja nyt Musti on täysin sit mieltä, että jos sinisessä Arabian Teema-kipossa on riisipuuron jämät jätettynä mille tahansa pöydälle, ne on siellä sitä varten että koiranpentu saa nuolla sen. Kaikki muut astiat ja ruoat saa jäädä rauhaan, mutta jo 2 kippoa on menny rikki kun Musti kiipeillyt pöydänreunalle nuoleskelemaan kippoa. Voi ei, onkohan se sama juttu kaikissa koulutusasioissa; ne ehdollistuu jo yhdellä toistolla siihen, mikä toimintatapa on sallittua? Nyt täytyy tehdä Mustille "puuroansa" että saisi kiellettyä sitä just kun se on nenä pitkällä "ajattelemassa" menevänsä nuolemaan puurolautasta.

Jotain hyvää on siinä, että on oltu paljon sisällä: Mustin kanssa oon saanut itseäni niskasta kiinni muutaman tokoasian kanssa jotka vaatii paljon toistoja. Maahanmenon kanssa on alettu projekti viimeisten kroppa-apujen poisjättämiseksi ja käskysanan ymmärtämiseksi. Aloiteltiin pelkällä sanalla ja kun tarjosi oikean toiminnan, sai palkan. Sitten kun tää toimi, jatkettiin käskysanan "ymmärtämistä"; annoin paljon muita sanoja, "auto", "kakara" jne. mitä nyt mieleen tuli ja sitten se oikea käskysana "alas". Aluksi Musti oli sekaisin, ennakoi maahanmenoa kaikille sanoille. Ja kun ei ymmärtänyt, oli vähän korvat luimussa. Mut aika nopeesti tajusi, että pitää kuunnella oikeaa sanaa. Hieno homma!

Lisäksi seuraamisessa on syttynyt lamppu, seuraaminen suoraan eteenpäin onnistuu oikeassa paikassa ja kontaktin kanssa. Jee! Tätä on hierottu monta kuukautta ennenkuin lamppu syttyi! Onhan tietty sata asiaa, mitä vielä pitää opettaa; takapään käyttö, käännökset, tempovaihtelut, peruuttaminen, askelsiirrot ym. ym. Mutta alku on saatu, hirvittävän iloinen olen, meinasin jo vaipua epätoivoon kun aika pitkään sai tehdä töitä ilman että huomasi mitään edistystä.

Jäävät liikkeet täytyy ottaa työn alle seuraavaksi. Täytyy ensin työstää vielä käskysanojen ymmärtämistä ennenkun alkaa ottamaan vauhdista. Aluksi vielä erillään seuraamisesta, ennenkuin seuraaminen on vähän valmiimpi. Jatkamme tokotreenejä olohuoneessa... Olis tietty kiva jos oltais terveenä niin päästäisiin myös ulkoilemaan normaalisti :)