Ens viikolla vietetään Mustin 6 kk synttäreitä. Kamala ajatus, että "pikkuinen" ei olekaan oikeasti enää mikään pikkupentu. Oikeestihan Musti on ainakin vielä toistaiseksi aika pieni, paino on 12,5 kg ja säkä jotain 45 cm paikkeilla. Hauska nähdä minkä kokoinen Mustista loppupeleissä kasvaa, todennäköisesti jää kyllä selvästi Pessiä pienemmäksi (Pessi onkin aika iso narttu, säkä 52-53 cm). Purenta on hyvä leikkaava purenta, uusintalaskennan jälkeen huomasin, että vasemmalta ylhäältä puuttuu P2 väliposkari, muut on tulleet. En tiiä kuinka tarkkaa ausseilla on, mutta koiraahan tai minua asia ei vaivaa, ja näyttelyt nyt ei Mustin kans muutenkaan taida olla ykkösharrastus. Treenikaveri elätteli viimeiseen saakka toiveita että Mustista tulisi medi ja sais nopeen medi koiran agilityyn, ei taida kyl onnistuu...

Viime viikolla olin nurmella tekemässä jälkeä; tein suoran n. 50 m jäljen, jossa jokunen joka kolmas askel -namipätkä, muuten edelleen joka askelella. Musti jäljesti hienosti, rauhallinen, keskittynyt, tiivis työskentely. Tarkisti kaikki tyhjät askelet ja oli tosi hieno. Olin yhtä hymyä kun lähdettiin autolle ja ihmettelin että mitä toi koira nyt tossa makaa, oliko muka noin rasittavaa? Totuus paljastui hetken päästä; Musti oli löytänyt paskaa jossa pyörinyt koko naaman ja kaulan täydeltä. Jep jep, oli tarkoitus antaa auto, Musti ja Minni-vauva lastenvahdille pariks tunniks kun olin menossa töihin. Ja eiku klinikalle pennun pesuun ennenkun voi antaa hoitoon. ja onneks ehti pyyhkiä poskiaan pitkin auton konttia. Miten ihmeessä 5 kk ikäiset koirat voi jo tietää mitä paskan kanssa pitää tehdä ??!!

Jäljestystä jatkettiin; oikein hienoja peltojälkiä ja muutaman kulman oon tehnyt kans, ja tosi hyvin pentu selviytynyt. Jäljestys tuntuu tällä hetkel sopivan hyvin Mustin temperamenttiin, on sen verran rauhallinen perusluonteeltaan, et keskittyy hyvin pellolla, ei söhlää turhia. No, sit tietty ajattelin aloitella keppien kanssa... Suoralle peltojäljelle tyhjä pätkä nameista, johon keppi (ekalla jäljellä 3 keppiä joista vikaan loppui jälki). Musti noteeras kepin, otti suuhun, ehdin kehua, laitoin maahan ja palkkasin purkista. Tässä vaiheessa pentu oli sitä mieltä että mitä ihmettä sä tuut puuttumaan mun hommiin, mulla on nyt tärkeä jäljestystehtävä menoillaan. Seuraavat kepit noteeras myös, mut oli jotenkin tuohtuneen oloinen kun jäljestys keskeytyi ja joutui mun kanssa seurustelemaan. Blääh... jatkamme harjoittelua. Taidan tehdä niin, että vaihdetaan nyt hetkeks keppijäljille kuivaruoka palkaks ja kepeiltä sit saa jotain tosi hyvää purkista. Ja ellei sekään auta, jätän purkin piilotettuna kepin alle jäljelle. Lisäks taidan tehdä erillisiä kepin piilotustreenejä, palvelee myös tunnariasiaa... No joo, katsotaan mitä tästä tulee... Täytyy tietty olla iloinen että itse jäljestys sujuu tällä hetkellä sen näköisesti kun haluaisinkin.

Torstaina tein juuri niin kun ei ikinä pitäis tehdä; ennenkun oli mun vetämän tokoryhmä aika, ajattelin että otan Mustin kanssa ihan vähän. No joo, pennulla oli nurmella ihan omat haistelut meneillään eikä kuunnellut mua yhtään. Murahdin kertaalleen pennulle, jonka jälkeen ei sitten enää lelut palautuneetkaan minulle ja treenikaveri-Sannan luokse mentiin oikein moikkaamaan sen näköisenä, että pelasta mut, mamma on pahalla päällä. Voi ei, no jätin leikkimisen sikseen, kun ei sujunut, tein namin kanssa sivu+kontakti joka toimii lähes aina ja vein Mustin autoon. Taisi olla molemmilla paha mieli... ja sit omaan ryhmään keskittymään. Juuri kun oltiin alottamassa niin Musti juoksee kentälle täyttä vauhtia - koiraverkko oli jäänyt autosta kotiin ikeareissun jäljiltä ja ikkunat oli ajattelematta kummemmin laskenut alas että auto tuulettuu. Musti reippaana pikkukoirana oli hypännyt kontista penkille ja ikkunasta ulos. Oikeestaan mua kyllä vähän hymyilytti ja en jaksanut olla pahantuulinen, onneks pentu juoksi täyttä vauhtia mun luokse ja lähti suoraan mukaan takaisin autolle aiheuttamatta sen suurempaa hulinaa kentällä. Treenien jälkeen suoraan kokoukseen ja sen jälkeen vaikka oli jo pimeetä kävin ihan pikaiseen Mustin kanssa kentällä leikkimässä yhdessä, en jotenkin osannu jättää "pahalle mielelle". Mustikin oli jo unohtanut  aikaisemman ja oli taas oma itsensä. Täytyy muuten kattoa ettei ala hajottaa autoa, kun alkaa sen verran tajuta treeneistä, että pitää sitä äärimmäisen epäreiluna että jätetään autoon kun muut treenaa. Nyt tyytyy möykkäämään autossa, mut toivotaan ettei ala jyrsiä paikkoja (Isäntä tuskin sulattaisi...).

Tokon kanssa on jatkettu pikkuhiljaa. Musti on sen verran rohkea ja itsenäinen, että saan tehdä töitä että saan sen tekemään mulle hyvin töitä. Mustin omasta mielestä tällä hetkellä on kiinnostavinta harrastaa erilaisia kaivuu/hautausprojekteja pihalla, syödä marjoja puskista, metsästä ja naapurin pensasaidasta, taisteleminen tai palloleikit on kivoja pieninä annoksina, mut saa olla tarkka että lopettaa ennenkuin pentu väsähtää. Kotona on myös lisääntyneesti puuhasteltu kaikenlaista, tänään oli hajotettu muutama vauvanvaippa lattialle, niistä tuli kyllä ihan kamala sotku.

Kamera oli mukana eilen ulkona, yritän lisätä kuvat myöhemmin.