Onpahan oikeesti ihan kamalan pimeää ja märkää... Tässä vaiheessa vuotta todellakin aina miettii, että olisi kiva asua pohjoisemmassa! (Vai onko sielläkään pakkasta ja lunta?). Lenkkeilyä auttaa huomattavasti hyvä otsalamppu, jonka kanssa sitten rämmitään iltaisin pimeässä metsässä. Onneks on yksi iltavuoro, jolloin ehtii käydä valoisan aikaan lenkillä arkenakin ;) Onneks koirat on niin fiksuja ettei painele menemään pimeässä yhtä hulluna kun päiväsaikaan, eihän niitä uskaltais päästää juoksemaan, jos tarttis pelkää että ne pimeässä törmää päin puita ja risuja.

Treenimotivaatio on jotensakin matalaa ja ei voi kyllä syyttää etteikö olisi mahdollisuuksia. Meillä on meinaan niin hyvä mäihä, että aivan 1,5 km päähän on tullut nyt syksyllä Peten koiratarvikkeen sisähalli, jonne ostin kausikortin. Voin siis käydä koska vaan treenaamassa, kunhan ei ole hallilla ei ole vakiovuoroa varattu. Tarkoittaa siis käytännössä lähinnä keskellä päivää ja myöhään illalla. Mutta siis loistavat treenimahdollisuudet ihan vieressä. JEE! Oon kuitenkin aina kun mahdollista, niin treenannut ulkona, on jotenkin enemmän tilaa juosta ja koiralle ei tuu niin nopeasti kuuma. Oman seuran treeneissä ollaan sit to iltaisin käyty kans ihan isolla ja hienolla maneesilla, joten ei voi väittää ettäkö motivaation puute olisi tästä vuodenajasta...

Ehkä johtuu osin siitä, että nyt pitäis jaksaa tehdä aika paljon ihan vaan töitä, että saisi nää uudet asiat sellaiseen kuntoon et vois mennä kisoihin. Tunnarin kanssa tuli tsemppifiilis pari viikkoa sitten ja tein joka päivä 2 kertaa päivässä lyhyen harjoituksen, ja 2 viikon jälkeen alkoi jo olla ihan hyvällä mallilla. Musti on TOSI varovainen tässä asiassa. Silloin kun aloittelin viime keväänä, niin yritti tietty tuoda kaikki vieraat kapulat samalla kertaa, ennätys taisi olla 7 keppiä suussa. Sanoin tosi nätisti muutaman kerran jälkeen, että tästä ei nyt ole kysymys, vaan pitäisi tehdä se sama "etsi" mitä on tehty aikaisemminkin. Sitten kun ymmärsi, että täytyy valita oma, niin meni täysin jumiin. Juoksi kapuloille ja jäi vaanimisasennossa luimistelemaan ja odottelemaan apua. Nyt sitten tänä syksynä on yritetty harjoituksessa saada koiraa vapautumaan. Tunnarikuurin jälkeen alkoi olla jo ihan kiva tilanne, ei aina laukkaa, mutta ilme on kuitenkin iloinen. Huh huh, tuntuu vaan siltä että saan tehdä vielä hurjasti hommia ja iloisia harjoituksia ennenkuin tämä juttu on varma hankalammassa tilanteessa. Ruudun paikka on häviksissä edelleen. Lelun kanssa jotenkin vaikeuksia keskittyä mihin kohtaan juoksee, menee edelleen helposti sivureunoihin tai etureunalle ja jää väijymään jos heittäisin jo pallon. Näyttäminen ei auta, sitä on tehty aika paljon. Ajattelin nyt ens viikoksi ottaa projektiksi kokeilla toimisiko alusta merkkaamassa oikeaa paikkaa. Ja sit viel ne kaukokäskyt... Ne ei varmaan valmistu ikinä... Heh heh, yritetään jaksaa tehdä joka ilta ja katsotaan jos vaikka parin kk päästä alkaisi näkyä... Pitkäpiimäistä puuhaa tää toko. Tavallisissa treeneissä on sit yritettykin vaan pitää hauskaa, tehdä niitä juttuja mitä koira osaa ja pitää huolta että vauhti säilyy.

Musti on keskittynyt pohjavillan kasvatteluun, katsotaan saisiko sellaisen pörröturkin että viittisi käydä oikein näytelmässä ;)