Vihdoin meillä on lunta! Metsässä näkee hienosti iltamyöhälläkin ja lumessa tarpoessa saa hyvin hien pintaan. Ainoa huono puoli on se, että lunta on myös treenikentillä aivan liikaa että voisi harjoitella. No, täytyy siirtyä parkkipaikoille, mitkä on aurattu. Musti tietty nauttii täysillä peuhata lumikinoksissa, Pessille on vähän raskasta lenkkeillä metsässä, kun takajalkojen nostaminen ei oo niin kauheen ketterää enää. Oonkin jättäny sen kotiin nyt jos meen pitkälle metsälenkille.

Mustin kanssa aloitettu tunnarin alkeet, ennenkun oli ulkona lunta sai aika hyvin ulos laitettua ensin kasaan vieraita ja piilotettua oma heinikkoon lähistölle. Alku oli lupaava; pentu juoksi kasalle ja nappasi suuhunsa niin paljon tunnareita kun vaan mahtui, taisi olla 5 kpl suussa, jotka kauniisti palautti mulle. Huokaus. No joo, tajusi pian kun näytin vähän tarkemmin, että nyt tehdään sitä samaa piilotusleikkiä mikä syksyllä aloitettiin. Vieraitten kasaa en voi vielä juuri levittää, aiheuttaa muuten sen että nostelee suuhun vieraita samalla kun haistelee ja etsii omaa. Jos vieraat on aika tiiviisti yhdessä, homma toimii mukavasti. Nyt tuli tauko tähän hommaan, kun lumi peitti heinikot, jatkamme siis keväällä.

Ruudun kanssa on pikkuhiljaa aloitettu oikean paikan hakeminen, blääh että jaksaa olla vaikeaa puuhaa. Täytyy hyväksyä että vauhti ja into hetkellisesti vähän laskee, kunnes pentu on tajunnut mitä haetaan ja saanut siinä hyvän itsevarmuuden. Nyt menee aika hyvin kun käyn näyttämässä paikan ennen lähetystä, mutta pitäis pikkuhiljaa päästä siihen että osaisi itse ajatella myös ilman että näytetään. Oon myös miettiny miten saisi palkattua jollain oikein hyvällä kun itse yrittää ja onnistuu menemään oikeaan paikkaan. Voisi jemmata jonkin oikein mieluisan lelun vain tätä tarkoitusta varten, jonka vois heittää. Ajattelin ehkä kokeilla myös heittää kopin kokonaisella lihapullalla, saas nähdä... Lopuksi saa sitten juosta lujaa ruutuun lelulle.

Musti on nyt mennyt aika vauhdilla eteenpäin aika monessa jutussa ja alkaa tulla itselle vähän kiusaus ahnehtia ja tehdä liian paljon kerralla ja kasata liikkeitä yhteen. Nyt oon yrittäny pitää itseni aisoissa ja suunnitella valmiiksi mitä aikoo tehdä ja miten, niin että pysyis vauhdikas ja hauska harjoitus. Yhden jutun kerrallaan oon ottanu "hinkattavaks", mitä sitten teen kotona monta kertaa ihan 5 min pätkissä.

Juoksua on edelleen odotettu, Musti alkaa olla kohta 10 kk, eiköhän se kohta tule. Yhdellä Mustin siskoista oli juoksu jo 2 kk sitten. Oon ihan varma, ettei anna "pöksyjen" olla jalassa vaan syö ne heti kun tilaisuus tulee... Kotona on nyt ollut rauha maassa; pari viikkoa sitten Musti yritti rähähtää Minnille, joka konttaili lattialla. Vähän on tiukennettu kotikuria; ulos ei saa rynnätä ennenkun saa nimellä luvan, ja sisään ei juosta ilman lupaa jne. Nyt ei oo ollut merkkiäkään "huonosta käytöksestä". Näyttää tulevan noi murkkuiät Mustille aina muutaman kuukauden välein, väliajalla on kaikki hyvin. Pääosin Musti on maailman parasta kaveria muksujen kanssa, erityisesti 5-vuotiaan kanssa ovat kovasti samalla aaltopituudella; saavat samaan aikaan hepulin sisällä ja kun yhden saa rauhoittumaan, toinen aloittaa taas...