Johan on taas aikka vierähtänyt enkä ole täällä ehtinyt käydä päivittelemässä...Marraskuun lopulla vietimme perheen kanssa viikon pohjoisessa anopin luona kyläilemässä ja Levillä hiihtelemässä. Musti lähti mukaan, mutta Pessin jätimme hoitoon, suurkiitos vaan ystävälle! Auto oli kamalan täynnä vauvan rattaita, matkasänkyä jne. etten vaan raaskinut laittaa Pessiä matkustamaan jalkatilassa mutkalla koko päivää. Vanha rouva alkaa olla sen verra jäykkä, ettei taivu kovinkaan pienelle mutkalle. Musti sen sijaan lähti mukaan, ja mahtui loistavasti takapenkin jalkatilaan. Aluksi huomasi selvästi, että Musti oli ihmeissään ilman Pessiä, lenkillä ekoina päivinä oli ihan reipas, muttei kulkenut "häntä pystyssä", niinkuin normaalisti. Loppuviikosta alkoi olla oma itsensä. Onneks ei hajottanut matkan aikana mitään vuokramökissä.

Paluumatkalla vietettiin lauantaipäivä Mustin "sukukokouksessa" tapaamassa pentueen muita koiria ja tietty Marjon koiria. Suurkiitos vaan Marjolle vielä järjestelyistä. Olipahan tosi hauskaa nähdä Mustin sisaruksia. Kuten taisin silloin sanoakin, ei niistä oikein saanut käsitystä yksilöinä, kun pistelivät menemään sellaisena mustana joukkona, hyvä kun omansa tunnisti joukosta. Marjon luona katseltiin myös lampaita, joista Musti oli kovin kiinnostunut, voitti jopa kakan syönnin tarhan reunoilta. Olispa tosi kiva päästä ens kesänä tutustumaan tähän juttuun paremmin. Itse en kyl tiedä paimennuksesta mitään, ja harjoittelumahdollisuudet on aika rajallisia, mut katsotaan...

Tällä viikolla Musti on sitten ollutkin tavallista fiksumpi; Toissapäivänä pureskeli metallista juomatölkkiä, enkä aluksi kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Kunnes huomasin että tölkin kyljestä puuttui metallia 5x5 cm alueelta! En löytänyt paloja lattialta mistään, voiko pentu olla niin pöhkö, että olisi syönyt teräväreunaisia paloja??? No, ei auttanut kun syöttää pennun maha täyteen pehmeää ruokaa ja oksettaa pentu sen jälkeen. Ei jälkeäkään metallinpaloista. Edelleen on mysteeri mihin ne menivät... Ja sit eilen olin just saanut meidän kerhon jäsentiedotteen valmiiksi ja tallennettua tikulle, kun Musti otti ja pureskeli muistitikun. Ja ei pitäis olla tekemisestä puutetta; lenkillä käydään joka päivä Pessin kanssa juoksemassa ja tottisjuttujakin treenataan melkein joka päivä jotain pientä. Ehkä tää vaihe menee ohi...

Metallitölkki hampaiden käsittelyn jälkeen

Koiranpennun oksettamista...

Treeneistä; Jälki jätettiin marrakuun alussa talvitauolle. Ihan mukavaan vaiheeseen jäi omasta mielestä. Oppi ilmaisemaan kepit, teki tarkkaa ja rauhallista työtä pellolla, 90 asteen kulmat otti hyvin. Metsään ei sitten menty tänä syksynä, täytyy keväällä kattoa miten hurja järkytys tulee kun huomaa että samaa pitäisi tehdä myös metsässä :) Esineruutu jäi lähes täysin esittelemättä lapsuselle. Sen voisikin ottaa talviprojektiksi, nyt kun palautukset alkaa pikkuhiljaa toimia. Tokojutuissa on jotenkin tällä hetkellä semmonen tunne, että junnataan paikoillaan. Samoja hommia tehdään harjoituksesta toiseen, pitäis varmaan saada sopiva inspiraatio vaikeuttaa ja viedä liikkeitä eteenpäin. No joo, ei nyt toisaalta tarvitse kiiruhtaa, Mustilla on kiva työmoraali, tekee määrätietoisesti ja tarkasti ne asiat mitä osaa. Lähinnä yritetään pitää harjoitukset lyhyinä ja vauhdikkaina, niin että jäisi molemmille hyvä mieli. Hitaasti kiiruhtaen... Tällä hetkellä on niin kiva tilanne, että päästään kahtena iltana viikossa maneesille treenaamaan, ja luntakin on niin vähän että ulkona voi päivällä puuhastella kaikenlaista ;)