Valittelinkohan edellisessä kirjoituksessa vielä että on märkää ja pimeää ;) No, nyt on lunta ja pakkasta ollut ihan omiksi tarpeiksi. Metsässä on niin paljon lunta, että lenkkeily on välillä raskasta erityisesti Pessille, jonka takapää ei ole ihan nuoruuden voimissaan. Pitemmiltä lenkeiltä tai jossei ole jotain polkua tai uraa missä mennä, oon jättäny Pessin suosiolla kotiin. Mustin kuntopuolta on ylläpitänyt hienosti hiihtoinnostus; normaalille metsälenkille on tehty ihan kelpo latu, jota näkee hyvin suksia pimeälläkin. Joinain päivinä on päässyt useamman kerran metsään hiihtolenkille, kun isäntäkin on innostunut suksille. Maaliskuussa on aika Piiralle, katsotaan onks koiraparka ihan jumissa kun on joutunut rämpimään syvässä lumessa. Ja tietty jäälle pääsee ihanille lenkeille suksilla ja ilman. Odottelemme vielä kevätaurinkoa, niin kaikki on täydellistä!

Mustin treenit jatkuu... Peten hallilla on aloiteltu nyt myös A-esteen (tosin agility-A) ja pk-hypyn harjoittelu pikkuhiljaa. Jos vaikka keväällä innostuisi laittamaan sen esineruutuasian kuntoon. Tokossa on ollut vähän sellainen hitaan etenemisen kausi; tunnari alkaa näyttää jo ihan kivalta, palautuksessa tekee aika ison banaanin sivulletulossa, mutta muuten treeniolosuhteissa toimii ihan mukavasti. Nyt tarttis tehdä erilaisissa paikoissa ja ottaa ne kisamaiset alkukuviot mukaan, niin että tulis varmuutta että ymmärtää mitä tehdään vaikka paikka tms. olosuhde muuttuu. Ruudun kanssa onkin sitten taisteltu oikein kunnolla. Paikka on siis ollut hukassa pitkään (noin 6 kk), jonka aikana on tehty hyvällä (näyttämällä, kutsumalla, lelulla, namialustalla), mikä ei ole johtanut toivottuun tulokseen. Edelleen paikka ei ollut varma, eikä koira oikein tajunnut tai ottanut asiaa tosissaan. Siispä sitten siirryimme seuraavaan vaiheeseen, eli joulukuussa aloitin et siirrän sen pannasta oikeaan paikkaan aina jos tarjoaa jotain muuta. Mustihan oli moisesta kohtelusta tyrmistynyt, pisti korvat luimuun ja hiippaili ympäri ruutua. Nyt alkaa pikkuhiljaa ehkä näkymään valoa tunnelin päässä; omalla tiellä kun treenaan ulkona niin on nyt noin viikon mennyt suoraan ja 100% ruudun takaosaan keskelle. Ulkona välillä lipsuu liukkaalla niin et takajalat on ulkona mut en nyt siitä ota ongelmaa, voi sitten korjata ajoittamalla omaa seis käskyä aikaisemmaksi. Nyt sitten pitäisi uskaltaa siirtää myös muualle... Muissa treeneissä oon nyt vaan lähettänyt suoraan lelulle enkä sen kummemmin vaatinut mitään ruutuun liittyvää.Huh huh, aika raskasta tää hinkkaaminen. Musti on vähän sen sortin koira, et tällainen missä joutuu vähän vaatimaan ja koira joutuu miettimään et mitä halutaan, pistää hetkellisesti myös muissa liikkeissä sen parhaimman iloisuuden osin pois. Mut uskon kyl et se tulee hyvin takaisin, kun vaikea asia menee ohi ja tulee varmuutta. Kaukoja tehdään kotona 1-2 kertaa päivässä, hitaasti hyvä tulee... Nyt voin ottaa jo vähän etäisyyttä ja vaikuttaa hyvältä. Huono puoli on se, et kun on itse kauempana, ei täysin näe mitä koira tekee kaikilla jaloillaan. Pitäis keksiä sisälle joku peilisysteemi tms...