sunnuntai, 3. lokakuu 2010

Kirpeitä syyssäitä

Ihanat ilmat! Metsässä on lenkkeilty ihan innoissaan välillä jopa koko perheen voimin, kun ilma on kirpeä ja syksyn värit taivaalliset. Täytyy yrittää tankata talvea varten...

Syyskuun puolivälissä käytii kääntymässä toko:n Uudenmaan piirin mestaruuksissa. Aluksi mietitytti tosi paljon kannattaako lähteä, kun Mustilla on ollu aika (lievä ilmaus) pahoja jumistusongelmia ohjatussa. Saattaa jumittaa pisteelle eikä suostu lähtemään mihinkään ja sit jos ohjattu menee pieleen, niin sit voi jumittaa kaikissa muissakin liikkeissä ihan täysillä. Niin sit kuitenkin kävi, et seura oli meidät ilmoittanut joukkueeseen, niin eihän sieltä voinut olla poissa...

Päivä oli viileä ja vettä sateli hiljalleen välilä. EVL:ssä oli liikejärjesetys sekoitettu, paikallaoloilla aloitettiin. Nämä taisi mennä ihan ok, istuminen (10) oli oikein hieno, makasi lonkka-asennossa (10) mutta vaihdot oli ripeät. Sitten taisi olla tunnari ekana (ehkä), missä nuuhki taas aika pitkään ennenkun palautti, palautti reippaalla ravilla, perusasento vähän takana (9½). Ohjattu oli seuraavana, ja jännitti mua todella... Musti lähti pisteelle ihan hyvällä vauhdilla, mut jumitti pari metriä ennen pistettä ja jäi selkä mua kohti seisomaan, meni toisella käskyllä pisteelle (tosi vinoon) ja haki ihan hyvin (annoin kyl aika ison käsimerkin), huh huh tästä selvittiin (8). Sitten taisi olla idari, mikä meni ihan hyvin (10). Aika hassua, oon tehny Mustille ehkä liikkeenä 2 tai 3 kertaa sen elämän aikana, mut tää taas ei ole lainkaan vaikeaa... Sitte en muistakaan missä järjestyksessä oli, mut seuraaminen tuntui kohtalaiselta, loppuvaiheessa tuntui et täyskäännökset oli laiskoja, mut muuten ok (9½). Luoksetulossa jälleen saisi pysähtyä ja mennä maahan terävämmin, ryhtyy heti suorittamaan, mut jotenkin pomppii eteenpäin kun pysähtyy (9). Kaukoissa en nähny etenikö, mut teki ekoista käskyistä, seisomiset taas "vaanivat" (9½). Hyppynouto oli hyvä (10). Ruudussa pisteellä jäi seisomaan täysin nenä väärään suuntaan, mut meni sinne minne näytettiin, oli taas ruudun oik. reunassa (10). Huomasi selvästi et väsyi loppua kohti, kun kaikki tehtiin putkeen, mut teki itse liikkeet aika lailla omalla tasollaan. Tuomarina oli Harri Laisi, joka ei ehkä kaikista pikkuvirheistä rokottanut kovin tiukalla kädellä ja loppupisteiksi kertyi hiumat 305 p. mikä oikeuttí henk. koht. PiirM kilpailussa hopeamitalin. Meidän joukkue sijoittui myös hopealle, jee!

Muuten syksy on edennyt laiskoissa merkeissä, treenipäiväkirjan edelliset merkinnät löytyy jostain elokuun alusta ja treenikerrat on jääny 1-2 kertaan viikossa. Täytyisi ilmoittaa kisoihin tai sopia jostain koulutuksista jos saisi paremmin motivoitua itsensä...Syksyn pk-tavoitteet on nyt virallisesti unohdettu; jälki on aika kivalla mallilla, esineet kohtalaisesti hallinnassa mutta pk-tottiksen eteenmeno ja telineet edelleen opettamatta. Siirrämme keväälle, täytyisi muistaa ampua kans Mustille, on edellisen kerran ammuttu joskus pentuna. Oon jotenki ollu niin sitä mieltä, että en jaksa uskoa et Musti reagoisi, on joteki niin hyvähermonen ja rauhallinen muuten, mut eihän sitä tietty ikinä tiedä.

Osteopaatilla Musti kävi syyskuun alussa, ja vahvisti mun epäilyjä et takapää on tosi jumissa. Mustilla on ollu nyt viime aikoina jäykkyyttä takapäässä ja kevennellyt oikeaa takajalkaa. Olen itse taivutellut sata ja yksi kertaa takajalkoja ja selkää, ja pelännyt hysteerisesti ristisidevammaa. Polvista en oo saanut aristuksia, mutta mol. lonkkia ei haluaisi ojentaa. Voisi siis liittyä lanne-ristirangan alueen ongelmaan tai reisilihasten kiinnityskohtien revähdyksiin, lonkkien rakenne on niin hyvä, että tuskin tulee lonkkanivelistä. Oireilu on niin lievää, ette ole ontunut ja liikkuu normaalisti ja halukkasti, etten oikein saa kiinni onkohan vikaa vai ei... Pitäisi ehkä viedä eläinlääkärille.... Täytyy nyt vähän viel kattella, ehkä mä oon vaan hysteerinen omistaja

sunnuntai, 22. elokuu 2010

Näytelmiä ja tokohommia

Elokuun alussa oma seura järjesti ryhmänäyttelyn ja Mustille oli sopivasti mukava brittuomari Jeff Luscott. Nilla esitti Mustin ja itse pysyttelin kaukana kehästä ihailemassa. Kiitos suuri Nillalle, Musti esitettiin oikein professionaalisti! Mustonen oli ainoa avoimen luokan narttu ja näytti minun mielestä oikein tosi kauniilta ja hienolta, seisominen ei oikein luonnistunut, istahteli ja ihmetteli että mikäs tässä nyt oikein on homman nimi. Arvostelu:

"Shown in lovely coat and condition, has nice balanced outline. Needs more width in head/skull to balanceout the longer muzzle. Ok through chest and rear quaters, ok on the move. More a working type. "

Antoi Mustille punaisen (!!) nauhan ja pahoitteli Nillalle, ettei oikein voi antaa enempää. Keskusteli pitkään ja kyseli mitä Musti harrastaa ja selitti, että näkee myös Englannissa joskus tämän tyyppisiä ausseja. JEE! Nyt on Mustosen näytelmät käyty, ihanaa!

Heinäkuun lopussa käytiin myös pyörähtämässä tokon SM kisoissa, jotka käytiin Imatralla. Mustonen starttasi voittajaluokassa, kun EVL:n jutut ei oikein valmistuneet niin että olis voinut ykkösestä haaveilla ennen kesäkuun puolivälin ilmoittautumisaikaa. Ja hyvä näin, kun katteli EVL:n toinen toistaan tasokkaampia suorituksia, niin ajattelin että meillä on kyllä vielä pitkä matka ennenkuin ollaan lähelläkään sitä tasoa. 

Oma suoritus alkoi aamulla puoli kymmeneltä, startattiin oman luokan ensimmäisinä. Paikallaolossa ei ihmeempiä, maahanmeno ja istuminen voisi olla ripeämpiä, makasi lonkka-asennossa (9). Sade jatkuu. Ekassa kehässä tehtiin paikallaolojen jälkeen liikkestä istuminen, luoksetulo ja metalli. Luoksetulossa ylenpalttinen vauhtiharjoittelu kostautui venyneinä pysähdyksinä, mutta vauhti oli ainakin kaikissa osioissa hyvä ;). Istuminen oli hyvä (10), metallia kilisytteli hampaissa palauttaessa odotteli varmaankin lelupalkkaa), muuten ok (9). Täällä vielä vire kohtuullisen hyvä, ei riekkunut liikkeiden välissä, mutta sitä Musti aika harvoin tekeekään, kuitenkin suoritti omalla tasollaan. Satelee hiljalleen. Lyhyt siirtyminen seuraavaan kehään, hetken odoteltiin kehien ulkopuolella paperien siirtymistä ennen kuin päästiin aloittamaan. Edelleen satelee hiljalleen. Aloitettiin seuraamisella, mikä alkuun normaalia väljempää ja ei niin aktiivista. Parani muutaman käännöksen jälkeen normaaliin. Eri askellajit tuntui ihan ok:lta. Minä en taas osannut kääntyä paikalla oikealle vaan käännyin vasempaan, blääh, miten se voi olla niin vaikeaa… (8½). Sitten ruutu, mikä oli sijoitettu mukavasti kohti kehän ulkoreunaa, missä ei juurikaan ihmisiä tai muita merkkejä. Musti lähti hyvin, mutta ennakoi pysähdystä/paikkaa ruudun keskellä samalla kuin huusin ”stå”, mikä lasketaan virheeksi (ei saisi pysähtyä itsestään, vaan vasta käskystä). Kuitenkin ei voi olla tyytymätön, ollaan käytetty paljon aikaa, että osaa ruudussa oikeaan paikan. Maahanmeno oli ripeä, loppuosasta en tiedäkään muuta kun että ilmesty sivulle kutsusta (8). Hyppynoudossa olikin jännä juttu, kun nosti kapulan, jäi hetkeksi tuijottamaan ennen kuin lähti palauttamaan huomattavasti normaalia hitaammin ja jäi nihkeään ja vinoon perusasentoon, blääh, mikäs tämä nyt oli? (7½). Tunnari hirvitti tuollaisen hyppynoudon jälkeen, tunnarin palautus on ollut ongelma, palauttaa hitaasti ja huonoon asentoon treeneissäkin. Tunnarin teki kuitenkin omalla tasollaan, haisteli pitkään ennen kuin uskalsi valita oman kapulan, palautti reippaalla ravilla, perusasento jkn verran vino (8). Kaukoissa (8) vaati yhden lisäkäskyn ja eteni noin 5 cm, teki kyllä aika lailla omalla tasollaan. Kokonaisvaikutus (9), sama molemmilta tuomareilta, ja sit olikin oma osuus suoritettu. Jäi vähä huono maku erityisesti hyppynoudosta, mikäköhän siinä nyt painoi... Mustin vahvuus tällä kertaa taisi olla tasainen puurtaminen, ei niinkään mikään loistokas yksittäinen liike. Jonkin verran virettä puuttui verrattuna treeneihin, mikä on ymmärrettävää kun palkkaamattomuutta ei oikein koskaan olla harjoiteltu. Tekniikka toimi omalla tasolla myös häiriön alla. Mustilla on korkea työmoraali, tekee hommia pyydettäessä, muttei ole kovin sähäkkä temperamentiltaan. Loppupisteet 266 p / I tulos riittivät pronssimitaliin, mikä oli täydellinen yllätys, pistesaldo ei kuitenkaan ollut huikaiseva. Arvostelulinja oli arvokisojen edellyttämällä tarkalla tasolla ja voittajaluokassa perinteisesti nähdään niukasti ykköstuloksia.

SM -kisojen jälkeen pidettiin viikko täydellistä tokotaukoa ja lomailtiin lasten kanssa Ahvenanmaalla ja kavereiden mökillä.

Elokuun alussa alkoi Korrien tokokurssi, jonne meillä oli onneksi mahdollisuus mahtua mukaan. Mustosen kanssa on aika vähän tullut harjoiteltua ohjatusti ja vieraissa paikoissa, joten tämä tuli tosi hyvään rakoon. Ekalla kerralla tehtiin paljon häiriötreenejä, missä Musti oli aika pätevä. Hyvin oli jäänyt mieleen pentuajalta. Ainoa, mitä huomasin, et tarttee treenata on paikallaolojen käskytys häirittynä, maahanmeno ja istuminen muuttui TOOOSI hitaiksi. Seuraavilla kerroilla tehtiin paljon noutojuttuja ja meillä menikin ihan pipariksi. Kun aloitetettiin tunnarilla, Musti jumitti kesken palautuksen. Itte en ollut varautunut, jos olisin ajatellut asiaa, olisin vain auttanut ja kutsunut luokse, mut nyt ehti jumittaa hyvän tovin ennenkun puutuin juttuun. Siitä kun se sitten lähti, niin jumitettiin myös pisteellä, ei lähdetty hakemaan ohjattua, ennenkuin kävin näyttämässä. Ja seuraavalla treenikerralla kierrettiin hyppyestettä oikein urakalla (oli semmonen pelkkä levy pystyssä, ei oikein esteen näkönen), ja lisäksi tunnari oli tosi vaikea, kierteli kauan ennenkuin meni edes kapuloille. Mikäköhän nyt oikein painaa.... Mietiskelin kovasti kotona mikäköhän tässä nyt oikein on... Ajattelin että voisko olla että ottaa niin kovasti painetta tunnarista kun Korrit käyttää moneen kertaan käytettyjä keppejä? Musti kun ei oo koskaan haistellu muuta kun täysin käyttämättömiä tunnarikeppejä? Mustilla kun aika helposti käy niin, et jos ottaa jostain painetta, niin sit se heijastuu kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Mustonen on niin kovasti tosissaan työn tekemisen suhteen et ottaa itseensä jos kokee ettei onnistu. Ajattelin et ens kerralla otan käyttämättömiä tunnareita mukaan et se sais onnistumisen tunteen. Olin kuvitellu meneväni tokon piirinmestaruuskisoihin, mut ehkä jätän väliin ja meen taaksepäin harjotteluissa ja vahvistan juttuja ennen kun haaveilen kilpailuista. Ehkä sit joskus syksyllä EVL:ään. ..

keskiviikko, 14. heinäkuu 2010

Hikisiä treenikertoja

Olikohan se niin et Essi toivoi et pitäis VÄHÄ useammin päivitellä kuulumisia...

Kevät kului vanhoissa merkeissä; Toukokuun alussa päästiin äkkilähtö -paikalle BH -testiin Helsinkiin. Musti oli eka koira, ja kokeen alku tulikin aika noepasti, joten nappasin vaan koiran autosta ilman sen kummempia virittelyjä. Seuraamiset oli ihan ok, ei niin aktiivinen kun haluaisin, mut hyvin "pikkusievä". Henkilöryhmän ulospäin käännökset aukesi molemmilla kerroilla (olis voinut tietty harjoitella henkilöryhmää, jäi aika vähälle esittelylle tämä asia). Jättävät ja luoksetulo ok, paikallaolo ok (lonkka-asento). Taisi saada kaikista osioista "erinomainen", vaikka seuraaminen olis saanut olla vietikkäämpää ja luoksetulossa tuli suoraan sivulle (tuomari ei tainnut huomata). Kaupunkiosuudessa ei ollutkaan kummempia, Musti on aika lunki tyyppi, joten ei ollut odotettavissakaan ongelmia. Siispä BH testi on alta pois, nyt pitäis jaksaa jäljestellä...

Touko-kesäkuussa tehtiin noin 1 jälki per viikko, nyt kuumilla en ole jaksanut tehdä (ja metsät on ihan täynnä käärmeitä meillä päin, selityksen makua...). Yksi ihan kunnon 800 m jälki 1h vanha, hyvin vaihtelevaan metsään (kalliota, risukkoa, suota jne). Musti oli siinä tosi hyvä, vaikka emännällä meinasi usko loppua monta kertaa kun en tienny mistä jäljentekijä oli mennyt, mut onneks uskoin koiraan enkä puuttunu. Kepit on noussu viime aikoina yllättävän hyvin, täytyy koputtaa puuta. Janan kans on ollu ongelmia, täytynee ihan kunnolla opettaa sille etenemiskäsky erikseen ja sit yhdistää se jälki -asiaan. Takajälkiä nostelee aina aika-ajoin, enkä nyt oikein tiedä miten asiaa vois opettaa... Oltiin perheen kanssa reissussa tutustumassa Lontoossa Maya -aussiin ym. nähtävyyksiin, Mustonen oli oikein hyvässä hoidossa, missä treenattiin jälkeä ja esineruutua joka pvä, KIITOS MIRVA! (En ymmärrä mistä löydät energiaa noin paljon..).

Tokotreenit jatkuu vanhaan malliin muutaman kerran viikossa. Meidän yhdistyksen SM -kisoihin tähtäävä ryhmä on saanut nauttia Christan opeista noin joka toinen viikko. Musti on saanut kovasti apua seuraamisen viretilaan; Alettiin tekemään niin, että jos laiskotteli tai tuntui nihkeältä, vaikeutettiin hommaa tosi paljon, nopeita siirtymisiä kovaan juoksuun, sivuaskeleita juoksussa, äkkikäännöksiä, äkkipysähdyksiä. Ja sit kun teki töitä, palkattiin ja siirryttiin "tavalliseen" seuraamiseen. Mustilla alkoi toimimaan ihan parin kerran jälkeen, nyt on tuntunut tosi hyvältä. Ohjatun pisteen kyttäily - ja nihkeys ongelmiin kokeiltiin pientä tönäisyä peppuun lähtiessä jos yritti jumittaa, se myös tuntui toimivan. Ohjattu on nyt kylläkin tauolla, kun SM-kisoissa mennään vielä voittajaan, mitä juttuja nyt on harjoiteltu, joten tilanne nähdään sit taas parin viikon kuluttua ku aloitan uudelleen ohjatun. Mulla alkaa pikkuhiljaa yhä vahvemmin tulla varmuus siitä et Musti on niin vahva ja itsenäinen koira et toimii parhaiten kun palkan lisäksi saa pienen määrän "vaatimusta", niin et tietää ettei voi lintsata.

Viime viikolla oli jälleen valmistuvalle tokotuomarille ns. kollegio, missä oltiin Mustin kans voittajaluokassa. Arvostelemassa oli tuomarikokelaan lisäks Carina Ranne ja Kaisa Lähdesmäki. Mustilla kävi vähän ohraisesti kun käytin aamulla lenkillä ja jätin kotiin lepäämään ku kävin "turistipäivää" viettämässä Porvoon vanhassa kaupungissa. Jukka olikin tullut kotiin ennen aikojaan ja käyttänyt Mustin 8 km juoksulenkillä +28 asteen helteessä! Koira oli vähän läähätteleväinen kun lähdettiin kentälle... Lisäks Mustin kakkiainen onnistui varastamaan palkaks tarkoitetun iltaruoan rasiasta ennen suoritusta. No niin, ei ollu kovin suuret odotukset lähteä suorittamaan kun koira oli fyysisesti väsynyt ja maha täynnä. Paikallaolossa tuli uusi virhe; tarvitsi 2 maahankäskyä ja sit melkein varasti ylös (7). Seuraaminen oli hyvä (9) JEE! Istuminen kuulema vähä hidas (8), luoksetulo aika hyvä, pysähdykset olis voinu olla vähä terävämpiä (mun mielest silti aika hyvät) loppuosan vauhti ei ollu yhtä hyvä ku alussa ja sivulle tuli banaanilla (8½). Ruudussä jäi etuosaan, olis ollu sisällä, mutten halunnu jättää siihen vaan annoin uuden käskyn, jolla pyörähti peremmälle (7), muuten ok. Noudoissa kaikissa oli vähä palautuksissa saanu olla enemmän voimaa. Hyppynouto (9), metallissa minä tiputin esineen kun otin sitä koiran suusta (6). Tunnarissa palautus hyytyi täysin, palautti ravilla (7). Kaukot oli mun mielest aika hyvät, tuomarit kommentoi et asennon vaihdot vois olla nopeammat ja liikku 5 cm taakse (8). Kokonaisvaikutuksesta ei ollut puhetta. Laskeskelin et kasin kokonaisvaikutuksella olis jotain 250 p. (II tulos). Olin loppuenlopuks aika tyytyväinen; koira oli väsynyt ja maha täynnä ja keli oli tosi kuuma hiekkakentällä ja arvostelu tällaisissa tilaisuuksissa on TOSI tarkkaa. Sit tuli muutama hassu virhe mm. paikallaolo ja metalli. Täytyy sanoa et Mustilla on aika hyvä työmoraali, vaik väsyttää se tekee liikkeet lähes omalla tasollaan. Liikkeiden välissä näkyi eniten et oli väsynyt, ei edes häntää heiluttanut mulle kun kehuin...

No joo, nyt sit ens viikonlopuks sukulaisten mökille ja seuraavana viikonloppuna olis tokoSM, jonne mennään joukkueeseen VOI -luokkaan. Kohta alkaa jo jännittämään... Oikein hauskaa leiriä kaikille Ghosteye's porukoille, olisipa ollut mukavaa olla mukana!

sunnuntai, 25. huhtikuu 2010

Maalis- ja huhtikuun puuhailut

Nyt vähä kyl muisti pätkii, mut katsotaan muistaisinkohan mitä on tehty:

Maaliskuun alkupuoli

Harjoitukset jatkui tokon osalta torstaisin PR-tallin maneesilla ja muutaman kerran viikossa Peten hallilla. Paitsi että Peten treenihallin katto romahti maaliskuun ekalla viikolla lumitaakan alla. Onneksi halli oli tyhjä romahdushetkellä eikä kenellekään käynyt kuinkaan. Lisäksi ennakko-odotuksista huolimatta halli avattiin jo 2 viikon kuluttua, niin että pieni osa oli suljettuna käytöstä, mutta päästiin jatkamaan harjoituksia. jessica kävi maaliskuun ekalla viikolla katsomassa meidän toko-juttuja; tehtiin VOI -liikkeet putkeen ilman palkkaa ja kaikki meni oikeastaan aika hyvin. Peruuttamista ei vielä osannut ja kaukoissa autoin läheltä se-ma siirron, ettei tuu eteenpäin mut muuten oli aika hyvä. Käytiin palaute Jessican kans läpi ja sit olin tosi tyhmä; oli viel reilusti aikaa tunnista jäljellä ja ajattelin et hiottais viel jotain juttuja; No joo, ei ollu hyvä idea. Sen verran oli kuitenkin ottanu koville tehdä täysin ilman palkkaa, et kun aloitettiin uudelleen, niin yks jos toinenkin juttu alkoi mennä täysin päin honkia; ennakoi pysähdyksiä luoksetulossa, juoksi luoksetulomerkeille ruudun sijaan jne. Blääh. Miksen voinu olla tyytyväinen ehjään suoritukseen ja jättää siihen. Olis pitäny sit suunnitella ihan erikseen palauttava treeni, tyhmäminä! Sen verran rohkaistuin et ilmoitin Mustin VOI kisoihin maaliskuun lopulle.

Maaliskuun alkupuolella käytiin myös silmäpeilauksessa naapurivastaanotolla eläinlääkäri Tarja Kolisojan luona. Mustilla todettin siskiöaikaisia jäänteitä l. ohuen juosteet linssin takapinnalla, mikä on yleisimmin viaton löydös. Muuta huomautettavaa ei silmissä ollutkaan.

Maaliskuun puolivälin VOI -kisat

Kisat oli Pornaisissa, siis aika lähellä ja tuomarina oli Hannele Pörsti. Ihan en täysin muista yksityiskohtia, mut suurinpiirtein: Paikallaolossa jätettiin koirat 90 asteen kulmassa piiloon nähden, mitä vähä jännitin, mut hyvin oli Musti pysyny samassa asennossa mihin jätettiin (10). Loput liikkeet oli sekoitetussa järjestyksessä. Hyppynouto oli ekana; otti huono otteen kaupulasta, osa päästä oli suussa, joten vauhti ja sivulletulo ei ollu ihan niin nopeita kun yleensä (10). Metallinouto taisi olla ihan hyvä (10). Kaukokäskyissä pysyi hyvin paikoillaan, mut is-se siirrossa ekalla käskyllä vaan vähän nykäisi ylös ja vaati toisen käskyn. Seisomisasennot oli kyyryjä (8). Ruutuun lähti hurjaa vauhtia, ja "seis" käskystä pysähty niin et etujalat oli ruudun takareunalla, kääk. En ole opettanut korjaamista takaa eteenpäin, joten koira oli kysymysmerkkinä kun sinoin "ruutu" uudelleen. No sit sainoin varovasti "Musti" jolloin otti pienen matkan eteenpäin, mihin sit laitoin maahan (7). Huh huh. Täytyy kyl opettaa korjaamista kaikista suunnista... Ja tietty olis kiva ku ne osais mennä suoraan keskelle. Ei tainnu olla hyvä juttu tehdä viimeisenä harjoituksena ennen kisoja mielikuvaharjoitusta lelu valmiina ruudussa. Vauhti oli hurja. Luoksetulo tuntui mun mielestä hyvältä, en tiiä miltä oikeesti näytti (10). Liikkeestä istu oli kai ok (10). Seuraaminen tuntui ihan kohtuulliselta, voisi ehkä olla intensiivisempää (9). Lopux oli tunnari, missä oma tuli heti tokana keppinä nokan eteen, otti suuhun, mut sit irrotti nuuhki muut ennekuin palautti. Epävarmuus näkyi ravilla palautuksena ja nihkeänä sivulletulona (9). Kokonaisvaikutus oli 10, mistä tuli hyvä mieli. Musti oli oikein reipas ja teki täysillä töitä, olin tosi hämmästyny, kun jännitin et miten kestää palkkaamattomuuttaja kaikki liikkeet putkeen. Ei oikeestaan tuntunu vaikuttavan, jee!

Maaliskuun loppupuoli

Perheen kanssa lomailtiin Levillä viikon verran, Musti oli hoidossa sukulaisissa, Kiitos! Pessi -vanhus oli mukana mökillä ja nyt ku Musti puuttui, huomasi kuinka sillä on kuulo huonontunut. Ei tainnu haukkua kertaakaan koko lomareissun aikana, kun ei kuullut/herännyt siihen kun ihmiset kulki ovesta edestakaisin. Jotain hyötyä tästäkin ;). Musti kävi Piiran luona just ennen lomalle lähtöä, ja kaikki oli suht ok, oikella puolella jotain jumeja.

Huhtikuu, kevättä ilmassa

Ihanien ihmisten potkimana aloitettiin esineruudun opettaminen: Jotain oli selvästi hautunut talven aikana, kun aika lyhyellä esittelyllä (pari kertaa avustaja kävi heittämässä esineen niin että näki) tuntui tajuavan mitä tehdään. Käytiin pääsiäisen aikoihin useana päivänä putkeen tekemässä lyhyt treeni, ja alkoi näyttää jo aika kivalta; ei jäljestelyä ja välillä jo luovutuksen tapainenkin. Loppupalkkana oli aina aamuruoka, mikä tuntuu tässä vaiheessa toimivan. Kiitos Marian ja Mirva, ilman teitä en ikinä olisi saanut aikaiseksi!

Kun esineruutujuttu oli saatu hyvään alkuun alkoi pieni polte käydä jäljestämässä. Kolme kertaa ollaan nyt tänä keväänä ehditty vaihtelevalla menestyksellä: Ekalla kerralla lähti juoksemaan jäljen päällä hurjaa kyytiä ja kaahasi kahden ekan kepin ohi ilmeenkään värähtämättä Tässä vaiheessa otin takaisin ja pienen "nyt kunnolla" jälkeen jatkettiin. Jäljestys jatkui hyvin varovaisesti ja tarkasti, mut kepit löytyi ja niistä sai palkan. Toisella kerralla janalta otti takajäljen, mut korjasi itse 5 m jälkeen ja sit jäljesti oikein rauhassa ja ilmaisi kepit hyvin (namirasia oli 3 ekan kepin alla). Alussa näkyi et oli jääny edellisestä kerrasta pientä painetta muistutuksesta, oli "ylitarkka" jäljestyksessä, mut rentoutui hyvin sit ekan kepin jälkeen. Viimeinen kerta käytiin viime viikonloppuna: jana oli vanhassa urassa, mikä veti vähän turhan hyvin, juoksi vauhdilla jäljen yli ja jäi sit jossain 30 m kohdalla ihmettelemään, no joo, sit uusi yritys ja päästiin oikealle jäljelle, mut yritti taas kaahata ekan kepin yli vaik sen alle oli piilotettu namipurkki. Otin takaisin ja jäljetettiin sama kohta uudelleen, jolloin ilmaisi normaalisti. Loput kepit ilmaisi hyvin, 4. alla oli purkki, muut oli normaalisti. Kahdessa ekassa kulmassa oli ongelmia, meni n. 5 m yli, eikä ollut kovin huolissaan asiasta, juoksenteli menemään, ennenkun tarkensi, palasi jälkeä taaksepäin ja ratkaisi ongelman. Viimeinen kulma oli hyvä. En oikein tiedä mistä johtuu jäljen alkuosan huolimattomuus, eikö oikein ole kunnolla jäljen päällä/ei malta keskittyä vai mikäköhän mättää. Jatketaan kuitenkin näin vielä harjoituksia muutama viikko ja ellei parane, mietitään lisää. Musti on kuitenkin tosi kokematon metsäjäljellä, yhteensä alle 10 jälkeä takana metsässä viime ja tänä kesänä. Janan ylittävän jäljen poljen paremmin ens kerralla.

EVL-júttuja on vähän aloiteltu; ohjatun suuntia pallojen kanssa ja pistettä mukaan ruutuun ja ohjattuun. Katsotaan olisko jossain vaiheessa kesää sen verran valmista, et uskaltais kisoihin. Kesä vähän pelottaa, ku tulee kuumat ilmat, mitenköhän jaksaa ja kuinka paljon vaikuttaa tekemiseen; se nähdään pian (silti olis kiva ku tulis lämmin kesä!). Mustin uimakoulu on kesän ehdoton ykköstavoite ;)

perjantai, 29. tammikuu 2010

Tammikuuta

Valittelinkohan edellisessä kirjoituksessa vielä että on märkää ja pimeää ;) No, nyt on lunta ja pakkasta ollut ihan omiksi tarpeiksi. Metsässä on niin paljon lunta, että lenkkeily on välillä raskasta erityisesti Pessille, jonka takapää ei ole ihan nuoruuden voimissaan. Pitemmiltä lenkeiltä tai jossei ole jotain polkua tai uraa missä mennä, oon jättäny Pessin suosiolla kotiin. Mustin kuntopuolta on ylläpitänyt hienosti hiihtoinnostus; normaalille metsälenkille on tehty ihan kelpo latu, jota näkee hyvin suksia pimeälläkin. Joinain päivinä on päässyt useamman kerran metsään hiihtolenkille, kun isäntäkin on innostunut suksille. Maaliskuussa on aika Piiralle, katsotaan onks koiraparka ihan jumissa kun on joutunut rämpimään syvässä lumessa. Ja tietty jäälle pääsee ihanille lenkeille suksilla ja ilman. Odottelemme vielä kevätaurinkoa, niin kaikki on täydellistä!

Mustin treenit jatkuu... Peten hallilla on aloiteltu nyt myös A-esteen (tosin agility-A) ja pk-hypyn harjoittelu pikkuhiljaa. Jos vaikka keväällä innostuisi laittamaan sen esineruutuasian kuntoon. Tokossa on ollut vähän sellainen hitaan etenemisen kausi; tunnari alkaa näyttää jo ihan kivalta, palautuksessa tekee aika ison banaanin sivulletulossa, mutta muuten treeniolosuhteissa toimii ihan mukavasti. Nyt tarttis tehdä erilaisissa paikoissa ja ottaa ne kisamaiset alkukuviot mukaan, niin että tulis varmuutta että ymmärtää mitä tehdään vaikka paikka tms. olosuhde muuttuu. Ruudun kanssa onkin sitten taisteltu oikein kunnolla. Paikka on siis ollut hukassa pitkään (noin 6 kk), jonka aikana on tehty hyvällä (näyttämällä, kutsumalla, lelulla, namialustalla), mikä ei ole johtanut toivottuun tulokseen. Edelleen paikka ei ollut varma, eikä koira oikein tajunnut tai ottanut asiaa tosissaan. Siispä sitten siirryimme seuraavaan vaiheeseen, eli joulukuussa aloitin et siirrän sen pannasta oikeaan paikkaan aina jos tarjoaa jotain muuta. Mustihan oli moisesta kohtelusta tyrmistynyt, pisti korvat luimuun ja hiippaili ympäri ruutua. Nyt alkaa pikkuhiljaa ehkä näkymään valoa tunnelin päässä; omalla tiellä kun treenaan ulkona niin on nyt noin viikon mennyt suoraan ja 100% ruudun takaosaan keskelle. Ulkona välillä lipsuu liukkaalla niin et takajalat on ulkona mut en nyt siitä ota ongelmaa, voi sitten korjata ajoittamalla omaa seis käskyä aikaisemmaksi. Nyt sitten pitäisi uskaltaa siirtää myös muualle... Muissa treeneissä oon nyt vaan lähettänyt suoraan lelulle enkä sen kummemmin vaatinut mitään ruutuun liittyvää.Huh huh, aika raskasta tää hinkkaaminen. Musti on vähän sen sortin koira, et tällainen missä joutuu vähän vaatimaan ja koira joutuu miettimään et mitä halutaan, pistää hetkellisesti myös muissa liikkeissä sen parhaimman iloisuuden osin pois. Mut uskon kyl et se tulee hyvin takaisin, kun vaikea asia menee ohi ja tulee varmuutta. Kaukoja tehdään kotona 1-2 kertaa päivässä, hitaasti hyvä tulee... Nyt voin ottaa jo vähän etäisyyttä ja vaikuttaa hyvältä. Huono puoli on se, et kun on itse kauempana, ei täysin näe mitä koira tekee kaikilla jaloillaan. Pitäis keksiä sisälle joku peilisysteemi tms...