Ihanat ilmat! Metsässä on lenkkeilty ihan innoissaan välillä jopa koko perheen voimin, kun ilma on kirpeä ja syksyn värit taivaalliset. Täytyy yrittää tankata talvea varten...

Syyskuun puolivälissä käytii kääntymässä toko:n Uudenmaan piirin mestaruuksissa. Aluksi mietitytti tosi paljon kannattaako lähteä, kun Mustilla on ollu aika (lievä ilmaus) pahoja jumistusongelmia ohjatussa. Saattaa jumittaa pisteelle eikä suostu lähtemään mihinkään ja sit jos ohjattu menee pieleen, niin sit voi jumittaa kaikissa muissakin liikkeissä ihan täysillä. Niin sit kuitenkin kävi, et seura oli meidät ilmoittanut joukkueeseen, niin eihän sieltä voinut olla poissa...

Päivä oli viileä ja vettä sateli hiljalleen välilä. EVL:ssä oli liikejärjesetys sekoitettu, paikallaoloilla aloitettiin. Nämä taisi mennä ihan ok, istuminen (10) oli oikein hieno, makasi lonkka-asennossa (10) mutta vaihdot oli ripeät. Sitten taisi olla tunnari ekana (ehkä), missä nuuhki taas aika pitkään ennenkun palautti, palautti reippaalla ravilla, perusasento vähän takana (9½). Ohjattu oli seuraavana, ja jännitti mua todella... Musti lähti pisteelle ihan hyvällä vauhdilla, mut jumitti pari metriä ennen pistettä ja jäi selkä mua kohti seisomaan, meni toisella käskyllä pisteelle (tosi vinoon) ja haki ihan hyvin (annoin kyl aika ison käsimerkin), huh huh tästä selvittiin (8). Sitten taisi olla idari, mikä meni ihan hyvin (10). Aika hassua, oon tehny Mustille ehkä liikkeenä 2 tai 3 kertaa sen elämän aikana, mut tää taas ei ole lainkaan vaikeaa... Sitte en muistakaan missä järjestyksessä oli, mut seuraaminen tuntui kohtalaiselta, loppuvaiheessa tuntui et täyskäännökset oli laiskoja, mut muuten ok (9½). Luoksetulossa jälleen saisi pysähtyä ja mennä maahan terävämmin, ryhtyy heti suorittamaan, mut jotenkin pomppii eteenpäin kun pysähtyy (9). Kaukoissa en nähny etenikö, mut teki ekoista käskyistä, seisomiset taas "vaanivat" (9½). Hyppynouto oli hyvä (10). Ruudussa pisteellä jäi seisomaan täysin nenä väärään suuntaan, mut meni sinne minne näytettiin, oli taas ruudun oik. reunassa (10). Huomasi selvästi et väsyi loppua kohti, kun kaikki tehtiin putkeen, mut teki itse liikkeet aika lailla omalla tasollaan. Tuomarina oli Harri Laisi, joka ei ehkä kaikista pikkuvirheistä rokottanut kovin tiukalla kädellä ja loppupisteiksi kertyi hiumat 305 p. mikä oikeuttí henk. koht. PiirM kilpailussa hopeamitalin. Meidän joukkue sijoittui myös hopealle, jee!

Muuten syksy on edennyt laiskoissa merkeissä, treenipäiväkirjan edelliset merkinnät löytyy jostain elokuun alusta ja treenikerrat on jääny 1-2 kertaan viikossa. Täytyisi ilmoittaa kisoihin tai sopia jostain koulutuksista jos saisi paremmin motivoitua itsensä...Syksyn pk-tavoitteet on nyt virallisesti unohdettu; jälki on aika kivalla mallilla, esineet kohtalaisesti hallinnassa mutta pk-tottiksen eteenmeno ja telineet edelleen opettamatta. Siirrämme keväälle, täytyisi muistaa ampua kans Mustille, on edellisen kerran ammuttu joskus pentuna. Oon jotenki ollu niin sitä mieltä, että en jaksa uskoa et Musti reagoisi, on joteki niin hyvähermonen ja rauhallinen muuten, mut eihän sitä tietty ikinä tiedä.

Osteopaatilla Musti kävi syyskuun alussa, ja vahvisti mun epäilyjä et takapää on tosi jumissa. Mustilla on ollu nyt viime aikoina jäykkyyttä takapäässä ja kevennellyt oikeaa takajalkaa. Olen itse taivutellut sata ja yksi kertaa takajalkoja ja selkää, ja pelännyt hysteerisesti ristisidevammaa. Polvista en oo saanut aristuksia, mutta mol. lonkkia ei haluaisi ojentaa. Voisi siis liittyä lanne-ristirangan alueen ongelmaan tai reisilihasten kiinnityskohtien revähdyksiin, lonkkien rakenne on niin hyvä, että tuskin tulee lonkkanivelistä. Oireilu on niin lievää, ette ole ontunut ja liikkuu normaalisti ja halukkasti, etten oikein saa kiinni onkohan vikaa vai ei... Pitäisi ehkä viedä eläinlääkärille.... Täytyy nyt vähän viel kattella, ehkä mä oon vaan hysteerinen omistaja